”Sinä selvisit hienosti!”, sanoo sairaanhoitaja saattaessaan minua pois lapseni luota, joka on juuri nukutettu aivojen magneettikuvausta ja selkäydinnestenäytettä varten. Oikeasti minusta tuntuu, että olen romahtamaisillani, mutta hoitajan sanat ja lämmin katse lohduttavat ja antavat voimia siinä hetkessä.
Lapseni sairastui hiljattain äkillisesti ja joutui päivystyksen kautta osastohoitoon. Sinä iltana makasin patjalla lattialla hänen sairaalasänkynsä vieressä. Minun maailmani pysähtyi, kun hoitajat, lääkärit ja muu sairaalahenkilökunta jatkoi työtään.
Tuona päivänä teki työvuoronsa HUS:n erikoissairaanhoidon kohteissa myös moni seurelainen.
Minä vietän työpäiväni tunnistaen ja ohjaten hoitotyön asiantuntijoita esimerkiksi lastensairaanhoitoon. Onnistunut rekrytointi lähtee asiakkaiden tarpeiden tuntemisesta ja työn vaatimusten ymmärtämisestä. Rekrytoijalta vaaditaan tietynlaista mielikuvitusta nähdä työnhakija kontekstissaan, sairaalaosastolla vihreissä työvaatteissaan. Onko hänellä tarvittava ammattitaito ja erityisosaaminen työskentelemiseen vaativilla, kiireisillä osastoilla? Onko hänellä keikkatyöhön vaadittavaa notkeutta, uteliaisuutta ja itseohjautuvuutta? Miten hän kohtaa työtoverit, potilaat ja heidän läheisensä?
Osastolla ollessamme päivät kuluvat ja hoitajien työvuorot vaihtuvat. Hoitotoimenpiteen aikana hoitaja pitää kiinni lapsen pienestä kädestä, rauhoittelee, kehuu lopuksi, kuinka reipas lapsi onkaan. Minäkin yritän olla reipas, vaikka lapsen kipu sattuu minuakin. Ymmärrän silloin, että hoitajan tehtävä on olla vahva silloin, kun me emme ole.
Osastohoidossa olevan lapsen äitinä en mieti, kuka on lasta hoitavan sairaanhoitajan työnantaja. Myös odotukseni häntä kohtaan ovat äitinä arkisempia kuin rekrytoijana. Toivon, että hän osoittaa lastani kohtaan empatiaa silloinkin, kun lapsi ei jaksa olla reipas. Toivon, että hänellä on aikaa istua lapseni sängyn viereen siksi aikaa, kun käyn syömässä.
Toivon myös hänen arvostavan työtään ja kokevan saavansa arvostusta. Kunpa hänellä olisi kannustava ja reilu esimies ja työporukassa hyvä yhteishenki.
Lapseni toipuu ja pääsemme kotiin. Jään miettimään niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat matkan varrella lapseni tutkimiseen ja hoitoon osallistuneet. Tuntuu entistäkin tärkeämmältä palata oman työpöytäni ääreen vastaamaan omalta osaltani siitä, että pienet ja isommatkin potilaat saavat osaavaa, ammattitaitoista hoitoa. Huolehtimaan, että Seuren työntekijöillä on työssään onnistumisen ja työhyvinvoinnin edellytykset. Ja kiittämään uutta työntekijää jo etukäteen jokaisesta arvokkaasta työvuorosta.
Tilaa Seuren uutiskirje, niin saat noin kerran kuukaudessa tietoa valitsemiltasi aloilta sekä uusimmat työpaikkailmoituksemme.
