Uskon, että ihmisen yksi perustarve on tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisina kuin olemme.
Erityisesti tämä korostuu alati kiihtyvässä arjessa, jossa kohtaamiset ovat ohikiitäviä ja kiire leimaa tekemistämme. Elämme myös varsin yksilökeskeisessä ajassa, jossa yhteisöt ja kohtaamisen muodot ovat muuttuneet ja jossa digitalisaatio on osa tätä päivää. Monet asiat saa hoidettua netissä tai mobiilissa – ajoittain erittäin kätevää, mutta ihmisen kohtaamista se ei korvaa.
Näiden uudenlaisten vuorovaikutuksen muotojen lisääntymisen myötä inhimillisen ja kasvokkaisen kohtaamisen merkitys korostuu.
Meistä jokainen osaa varmasti poimia omasta arjestaan onnistuneita kohtaamisia. Niitä sellaisia, joiden jälkeen on hyvä mieli ja helppo hengittää. Sellaisia, joissa on tullut kuulluksi ja nähdyksi. Se voi olla onnistunut kuulumisten vaihto päiväkodin henkilökunnan kanssa tai hyvä kohtaaminen lääkärin kanssa terveysaseman vastaanotolla. Myös työssämme meillä on mahdollisuus vaikuttaa omalta osaltamme niihin kohtaamisiin, joita henkilöstökonsultteina tai Seuren keikkalaisina päivittäisessä työssämme tulee vastaan. Miten itse kohtaamme ihmisen – kuulemme ja näemme hänet ja hänen asiansa.
Millainen sitten on hyvä kohtaaminen? Ennen Seurea työskentelin vuosia erilaisissa valmennus- ja ohjaustehtävissä sosiaalityön rajapinnassa. Asiakas- ja ohjaustyön kontekstissa puhuttiin paljonkin ihmisen kohtaamisesta. Peruspilarina oli ajatus kohtaamisen ainutkertaisuudesta. Jokainen kohtaaminen on omanlaisensa ja sen perusta luodaan monesti heti kohtaamisen alussa. Erityisesti hektisessä työarjessa kohtaamisen ainutkertaisuudesta on aika ajoin paikallaan muistuttaa itseään.
Inhimillistä vuorovaikutusta ei voi suorittaa
Hyvään kohtaamiseen kuuluvat olennaisesti läsnäolo ja aktiivinen kuuntelu, kuuleminen sekä toisen aito kunnioittaminen. Me voimme olla oman alamme asiantuntijoita, mutta on hyvä muistaa, että jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija.
Läsnäolo, kuunteleminen ja kunnioittaminen – niillä pääsee pitkälle. Loppujen lopuksi se, että kohtaamme toisen ihmisen ihmisenä riittää.