Yhtäällä orjatyö herättää huolta, toisaalla vuokratyöfirmat halutaan ulos Suomesta.
”Me emme halua, että Suomi taantuu tai Suomi palautuu orjatyön aikaan”, lausui PAMin järjestöjohtaja Niina Koivuniemi vappuna. Koivuniemen mielestä osa-aikatyö, silpputyö ja nollatuntisopimukset ovat nykyajan suurimpia työväestön elinoloihin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia. Keskustelupalstalla puolestaan vaaditaan nollatuntisopimuksilla uunottavia vuokratyöfirmoja pois Suomesta.
Työnantajat riistävät, yritykset haluavat joustoja repimällä ne palkansaajan selkänahasta, huoli kuuluu. Välillä keskustelusta tuntuu unohtuvan, että joustoa kaipaava osapuoli voi olla myös työntekijä.
Minä heitin opiskeluaikoinani keikkaa narikassa ja siivosin hotellihuoneita nollatuntisopimuksella. Loistava ratkaisu – en olisi halunnut sitoutua muuhun. Mutta ei tämä ole vain opiskelijoiden juttu. Se on vaihtoehto ammattilaisille, jotka voisivat valita myös vakituisen työn, mutta eivät halua.
He haluavat määrätä itse sen sijaan, että sitoisivat itsensä tiettyyn työpaikkaan, työnantajaan tai tiettyyn työaikaan.
Jos et usko minua, usko Seuren keikkatyötä (ei nollatuntisopimuksella) tekeviä vuokratyöntekijöitä. Kevään työntekijäkyselyssä isoin syy tehdä keikkatyötä oli halu itse määritellä, milloin on töissä ja milloin vapaalla. Oli vastaajien joukossa heitäkin, jotka tekivät keikkatyötä siksi, etteivät olleet saaneet muuta itselleen mieluista työtä. 14 prosenttia vastaajista on kuitenkin pieni vähemmistö. Keikka- ja vuokratyö on monelle jotakin aivan muuta kuin orjuuttamista – se on vapaaehtoinen ja mieluinen tietoinen valinta.
Olen PAMin Koivuniemen kanssa samaa mieltä siitä, että työntekijän ei kuulu olla löysässä hirressä roikkuva työn orja. Ajattelen myös, että silpputyötä ja osa-aikatyötä mustamaalataan tarpeettomasti. Ne kun sattuvat olemaan monelle ihmiselle juuri se oikea tapa tehdä työtä.
Tilaa Seuren uutiskirje, niin saat noin kerran kuukaudessa tietoa valitsemiltasi aloilta sekä uusimmat työpaikkailmoituksemme.
