Hoitoalan työvoimapula on paisunut Suomessa ennennäkemättömiin mittoihin. Hoitoalan toimijat eivät saa henkilöstöä enää edes vakinaisiin tehtäviin. Joka päivä Suomessa tarvitaan tuhansia sijaisia, jotta hoitoalan peruspalvelut saadaan turvattua.
Seurella on 30 vuoden kokemus kuntien henkilöstöpalvelujen tuottamisesta. Kokemukseen perustuen Seuressa on tunnistettu erityisesti työn tekemisen järjestämiseen liittyviä seikkoja, joilla hoitoalan tuottavuutta ja työoloja voidaan parantaa. Työolojen on oltava sellaiset, että työntekijän on mahdollista tehdä työnsä hyvin. Vetovoimaisella alalla pysytään ja alalle hakeudutaan. Pelkkä koulutuspaikkojen määrän lisääminen ei riitä.
Seuren ehdotukset hoitoalan henkilöstön riittävyyden parantamiseksi
1. Tuunataan työtä niin, että osaaminen on oikeassa paikassa.
Hoitoalan työ pitää suunnitella niin, että osaaminen on oikeassa paikassa. Työvuorosuunnittelussa henkilömäärän täyttämisen ohella pitää suunnitella vuoroon tarvittava yhteinen osaaminen, joka perustuu asiakkaiden hoitoisuuteen. Esimerkiksi yksi vuoron hoitajista vastaisi pääasiassa lääkehoidosta, toiset pääasiassa perushoidosta. Toisekseen pätevän hoitajan työpanosta ei kannata käyttää avustaviin tehtäviin. Avustavista tehtävistä huolehtivat parhaiten oman alansa ammattilaiset: hoiva-avustajat sekä ruoka- ja puhtaanapitoalan osaajat.
2. Johtaminen ja henkilöstökäytännöt tukemaan työhyvinvointia.
Työn tekemisen tavat ja johtaminen ovat murroksessa. Työnantajien on joustavoitettava toimintatapojaan, mahdollistettava joustavat työaikajärjestelyt ja päivitettävä johtamiskulttuuri innostamaan työntekijöitä. Lähiesimiehen tärkein tehtävä ei saa olla työvuorolistan sorvaaminen, vaan esimiestyötä täytyy tukea teknologialla siten, että hän voi esimiestyössään keskittyä aitoon työntekijöiden tukemiseen. Työntekijöille on uskallettava antaa valtaa ja vastuuta kehittää omaa työtään ja toimintatapoja.
3. Valjastetaan teknologia ja digitalisaatio tukemaan koko palveluketjua.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden on yhdistettävä voimansa pitkäjänteiseen kehitystyöhön, jolla älykkäät teknologiat ja digitalisaatio valjastetaan aidosti palvelemaan hoitotyön ammattilaisia. Tarvitaan ratkaisuja, jotka helpottavat niin työn johtamista ja suunnittelua kuin päivittäistä fyysistä hoitotyötä ja kaikkea siinä välissä. Digitalisaation syvällinen hyödyntäminen nostaisi alan tuottavuutta niin, että hoitaja voisi keskittyä nykyistä paremmin itse hoitoon ja asiakkaan kohtaamiseen.
4. Säädetään lääkehoidon koulutusta vastaamaan työelämän tarpeita.
Lähi- ja sairaanhoitajien ammatillisessa koulutuksessa saamia valmiuksia lääkehoidon toteuttamiseen ei tällä hetkellä katsota riittäviksi, vaan työhön siirtyessään he tarvitsevat käytännöllisesti katsoen aina lisäkoulutusta. Jokaisella työnantajalla on oma lääkehoitolupa, joka työntekijän täytyy erikseen hankkia toimiakseen ammatissa, johon hänellä on jo pätevyys.
Tarvitaan valtakunnallinen lääkehoidon koe, jonka opiskelija suorittaa valmistuessaan ja ennen työmarkkinoille siirtymistään. Valtakunnallinen yhtenäinen lääkehoitolupa antaisi kaikille vastavalmistuneille perusvalmiudet lääkehoidon toteuttamiseen. Tiedot työntekijöiden suorittamista lääkehoitoluvista tulee koota yhteiseen valtakunnalliseen sähköiseen rekisteriin.
5. Luodaan polkuja alalle heille, jotka tarvitsevat tukea suomen kielessä.
Työnantajien, oppilaitosten ja TE-palveluiden on yhteistyössä luotava polkuja hoitoalalle heille, joiden suomen kielen taito on vielä vajavainen, mutta joilla on esimerkiksi toisessa maassa suoritettu alan tutkinto ja työkokemusta. Polku alkaa tehtävistä, joissa kielitaitovaatimus ei koidu esteeksi ja etenee kielitaidon karttuessa vaativampiin tehtäviin. Muidenkin kuin kotimaisten kielten osaaminen on nähtävä myös arvokkaana resurssina, kun asiakaskunta on tulevaisuudessa entistä monikulttuurisempaa.
6. Puretaan tiukkaa ja työtä jäykistävää sääntelyä.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan kriteerit palvelun laadulle ja saatavuudelle ja niiden täyttymistä kuuluu valvoa. Palveluntuottajan pitää kuitenkin saada itse päättää, kuinka kriteerit saavutetaan. Tarvitaan kannustimia, joilla tuottajat haastetaan miettimään, miten työn voi järjestää tuottavammin. Samalla henkilöstömäärällä voidaan päästä hyvin erilaisiin lopputuloksiin riippuen siitä, kuinka työ on järjestetty. Sitova hoitajamitoitus itsessään ei takaa hyvää hoitoa.
Hoitoalan työvoimapulan ratkaisu vaatii suuria ja pieniä tekoja. Mitä ratkaisuja sinulla tai organisaatiollasi on? Osallistu keskusteluun ja polttavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen Twitterissä tunnisteella #hoitoalantyövoimapula.