Iso paha susi, kuusi porsasta ja ketterä kehitys

Olipa kerran kuusi porsasta. Kolme ei niin ketterää ja kolme tosi ketterää. Pikku nasut olivat kuulleet emältänsä, että seuduilla on kierrellyt jo kauan iso paha Susi, joka tosin oli juuri lähtenyt sukuloimaan joksikin aikaa. Kun pikku töpselinenät muuttivat emänsä hellästä huomasta omilleen, heitä mietitytti kovasti, minkälainen asumus tulisi rakentaa, jottei jouduttaisi Suden suuhun. Miten onnistui possuilta ketterä kehitys?  

Aluksi kolme ei niin ketterää porsasta tekivät kaikenmoisia oletuksia Susi Hukkasen uskomattomista voimista. Sitten possuparat vetäytyivät maakuoppaansa päiväkausiksi tekemään kattavaa, savitauluun piirrettyä rakennesuunnitelmaa tarkkoine lujuuslaskelmineen.  

Seuraavaksi myytiin kauhealla kiireellä kaikki mammalta evääksi saadut maukkaat tryffelit sekä pahnoiksi kerätyt oljet. Tuotoilla ostettiin iso kasa savitiiliä. Yötä päivää rakennettiin isoa ja kestävää tiilitaloa – yöllä sateessa sorkat täristen ja päivällä kylkiläskit paahtavassa auringossa tiristen. 

Ketterä kehitys huomioi tuulen tuoman viestin 

Samaan aikaan Susi Hukkanen oli saanut pahan kausi-influenssan ja menettänyt puhkumisvoimansa. Sitäpä eivät nasut tienneet, koska heillä ei ollut kiireessä aikaa kuunnella tuulen kuljettamia viestejä. 

Kun Hukkanen lopulta saapui, talo oli saatu melkein valmiiksi. Voimansa menettänyt Susi ei olisi saanut puhkuttua lentoon edes voikukan haituvia. Valitettavasti se ei possuja pelastanut. Susi asteli puuttuvan takaseinän kohdalta sisään ja pisteli poskeensa possun poloiset. 

Entäpä ne kolme ketterää porsasta? Koska Hukkanen oli sukuloimassa, he ymmärsivät, että akuuttia hätää rakentaa tiiliasumusta ei ollut. Olkimaja riittäisi auringon ja sateen suojaksi. Olkimajassaan possut viettivät viikon päivät mamman tryffeleitä nautiskellen ja pehmoisissa oljissa piehtaroiden.  

Tyhmä paljon työtä tekee, ketterä köllii pahnoilla 

Kun tuuli sitten toi viestin, että Hukkasen sukuloimisreissu oli lopuillaan, ketterät nasut alkoivat pikaisesti miettiä, minkälainen asumus suojaisi Suden hönkäilyiltä. Hetkisen kuluttua pikkulinnut kuitenkin visersivät, että Hukkanen tosiaan oli tulossa, mutta influenssan johdosta puhkumisvoima oli täysin kadonnut. 

Siitäpä ketterät pikkupossut oivalsivat, että pikaisesti kyhätty risumaja riittäisi pitämään Hukkasen poissa. Taas koittivat lokoisat possunpäivät pahnoilla kölliessä. Kun Hukkanen sitten saapui ja hönki heikoilla voimillaan, risumaja ei hievahtanutkaan. Susi nolostui ponnettomasta yrityksestään niin pahasti, että päätti lähteä lopullisesti muille maille. Ketterä kehitys kannatti ja pikku possut asuivat mukavan ilmavassa risumajassa elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se. 

Saduissa on usein opetus ja niin on tässäkin. Maailma ja toimintaympäristömme muuttuvat suurella vauhdilla ja usein myös ennalta arvaamattomasti. Siksi liian tarkkoja, arvioihin ja oletuksiin perustuvia kiveen – tai possujen tapauksessa savitauluun – hakattuja suunnitelmia ei ole yleensä hyödyllistä tehdä. Tärkeintä on määrittää yhteinen suunta ja säätää kompassin neulaa kohti tavoitetta aina toimintaympäristön muuttuessa.  

Ketterä kehitys on jatkuvaa oppimista 

Kun kuulostellaan jatkuvasti, miten toimintaympäristö muuttuu, pienillä kurssin muutoksilla voidaan varmistaa, että suunta on oikea ja ollaan koko ajan menossa kohti maalia. Ketterästi toimien voidaan varmistaa jatkuva arvontuotto pienissä erissä. Ettei käy niin kuin ei niin ketterille possuille, jotka joutuivat suden suuhun ennen kuin työllä ja vaivalla suunniteltu tiilitalo oli valmis. Kesken jääneen talon arvo oli nolla, tai itse asiassa negatiivinen, kun possut syötiin ja tryffelitkin menetettiin. 

Perinteisesti ketterä kehitys liitetään ohjelmistojen kehitykseen. Meillä Seuressakin ketterä kehittäminen on lähtenyt järjestelmien kehityksen tarpeista. Aluksi lähdimme robotiikan keinoin pienissä erissä parantamaan toiminnanohjausjärjestelmämme puutteita. Vähän myöhemmin aloimme ketterin menetelmin rakentaa yhdessä sovelluskehityskumppanimme kanssa pian julkaistavaa uutta työntekijöiden mobiilisovellusta. Ketterä kehittäminen on tästä laajentunut asiakkaiden kanssa tehtävään yhteiskehittämiseen. Olemme tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä kehittäneet muun muassa asiakkaan työvuorosuunnittelua havainnoimalla, kokeilemalla ja yhdessä oppimalla.    

Seuressa soveltamamme SAFe-mallin vahvuus on siinä, että sitä voi hyödyntää laajasti liiketoiminnan ketterään kehittämiseen. Valittavaa mallia huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, että ketterä kehitys ei ole pelkkä menetelmä, vaan ideologia ja tapa ajatella. Sen syvintä ydintä on jatkuva dialogi ja yhteistyö, muutosten hyväksyminen ja jatkuva oppiminen. Uskon, että olemme Seuressa oikealla polulla, kun olemme valinneet ketterän kehityksen peruslähtökohdaksi kaikkeen liiketoiminnan kehittämiseen. Ketterä kehittäminen ei ole enää vain vaihtoehto, vaan perusedellytys menestymiseen muuttuvassa maailmassa.