Vuosi hyvässä Seuressa

Aiemmin kirjoittelin fiiliksistäni, kun olin ollut Seuressa ne kuuluisat sata päivää. Nyt kalenteri näyttää, että aloituksestani on pian vuosi – ja millainen vuosi tämä on ollutkaan!

Vuoden 2018 maaliskuussa aloittaessani yrityksellämme oli suuret ja kunnianhimoiset suunnitelmat uudistaa liiketoimintaa ja korvata tieto- ja toiminnanohjausjärjestelmät uusilla liiketoiminnan muutoksien mahdollistamiseksi. Mielessä siinsi aito tiedolla johtaminen ja joustavasti dataohjattu toiminta, jolla voidaan vastata nopeasti asiakakkaan tarpeisiin. Tähän visioon oli helppo uutena kiinnittyä.

Matka ei kuitenkaan ole ollut yksinkertainen. Vuonna 2018 sijaisten kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, reilusti yli asiakkaiden ennusteiden.  Edelleen vallalla olevasta työvoimapulasta aiheutunut valtava kasvu vaati resurssiemme käytön ensisijaisesti kovaan päivittäiseen työhön – eri alojen työntekijöiden intensiiviseen houkutteluun, heidän osaamisensa täydentämiseen asiakkaiden kasvaneita tarpeita vastaavaksi ja tilausten täyttöön, sekä asiakaspalveluun ja työntekijäpalveluihimme.

Nostimme kapasiteettiamme huomattavasti, mutta samaan aikaan on pitänyt löytää aikaa toiminnan ja järjestelmien kehittämiselle vaarantamatta päivittäisten hommien sujuvuutta. Palapeli on ollut melkoinen. Ihmiset ovat venyneet ja antaneet kaikkensa, sillä jokainen seurelainen tietää, mitä yksikin puuttuva sijainen esimerkiksi päiväkodin arjen pyörittämisessä tarkoittaa.

Ironista on, että toiminnan kehittäminen ja uudet, ennustettavuutta lisäävät järjestelmät toisivat helpotusta päivittäiseen tekemiseen, mutta ne eivät synny hetkessä ja valtavassa kasvussa kehittäminen on vielä haastavampaa. Nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, kun ensimmäiset onnistuneet kokeilut ovat mahdollistaneet rutiinityön automatisointia ja ihmistyön hyödyntämistä paremmin lisäarvoa tuottaviin tekemisiin. Asiakkailtamme tarvitsemme yhteistyötä ennustettavuuden lisäämiseen, mutta siihenkin on jo moni lähtenyt mukaan. Fiilis on hieno kun kova työ oikeasti tuo tulosta.

Mikä sitten saa ihmiset jaksamaan työn keskellä? Vahva tiimihenki, venyminen välillä omankin tontin ulkopuolelle ja ennen kaikkea pienienkin onnistumisien läpinäkyväksi tekeminen – ja tsemppipuhe! Pienikin askel on merkki siitä, että iso maali on taas hitusen lähempänä, joten niitä ei ole syytä aliarvioida. Itselleni ainakin tuli hyvä mieli tämän aamun intra-keskustelusta, jossa puhutaan Peppi-liiketoimintahankkeeseemme liittyvästä Teppo-robotista, joka on alkanut ottaa hommia haltuun. Tästä on hyvä porskuttaa eteenpäin upean työyhteisömme kanssa!