Olen työskennellyt Seuren kautta kouluissa, iltapäiväkerhoissa sekä päiväkodeissa. Olen ollut luokka-avustajana, erityisavustajana sekä lastenhoitajana. Työ lasten parissa on ollut vaihtelevaa, monipuolista, elämää monella tavalla rikastuttavaa. Vasta reilut neljä vuotta lasten parissa työskennelleenä olen oppinut Seuren pesteistä paljon.
Lasten kirjo on uskomattoman laaja. On iloista, kovaäänistä, uhmakasta, haaveilevaa, pohdiskelevaa, hiljaista, ujoa, määräilevää ja mukautuvaa lasta. Temperamentit vaihtelevat; uuden aikuisen hyväksyminen lähelle voi viedä aikaa viikkojakin tai se voi tapahtua silmänräpäyksessä. On hyvä antaa lapsen rauhassa tutustua muuttuneeseen tilanteeseen ja uuteen aikuiseen.
Jonkinlainen hoitoside syntyy poikkeuksetta, mikäli aikaa työskennellä samojen lasten parissa on vähintään joitakin viikkoja. Lyhyet, parin päivän tai viikon pestitkin voivat olla kivoja, mutta minulle palkitsevinta on, kun huomaan jonkun minua pitkään kauempaa tarkkailleen lapsen lopultakin ottavan kontaktia kanssani oma-aloitteisesti. Vaikka jokainen lapsi on oma ihana yksilönsä, paljon eri paikkoja kierrelleenä koen, että tavallaan kohtaan samat lapset uudestaan ja uudestaan. Lapset ovat lapsia, oman sukupolvensa innokkaita edustajia.
Lapsi arvostaa turvallista ja jämäkkää aikuista
Kaikkien lasten kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin tilanne, jossa on erittäin tärkeää seistä sanojensa takana ja pitää asetetusta rajasta tiukasti kiinni. Hämmästyn aina uudelleen sitä arvostusta, jota lapset loppujen lopuksi osoittavat sille, että asetettu raja on ja pysyy. Monet kokeilevat viimeiseen saakka, kunnes tajuavat, että tästä kivestä ei mennäkään läpi. Silloin he usein rauhoittuvat astuen ikään kuin askeleen lähemmäs jämäkkyyttä osoittanutta, turvallista aikuista kohti.
Erityistukea tarvitsevan lapsen avustajana toimimisessa painottuu aidon lämmön, rauhallisen kohtaamisen, johdonmukaisuuden ja jämäkkyyden tärkeys. Asioita täytyy joskus toistaa lähes loputtomasti. Jos on sinnikäs, jossain vaiheessa tuloksia alkaa näkyä. Lapsi oppii luottamaan: tuo aikuinen ei hylkää minua – hän tulee joka aamu uudestaan, vaikka olisin käyttäytynyt miten tahansa.
Mukana toteuttamassa hyvää arkea – työ lasten parissa palkitsee
Katse on hyvin tärkeä. Päiväkotien pihoilla pääsee vahtimaan ja ohjailemaan myös päiväkodin muiden ryhmien lapsia. Jotkut lapset eivät koskaan suorastaan tule luokse, mutta panevat pitkällä aikavälillä merkille aikuisen, joka muistaa aina moikata iloisesti ja kysyä, mitä kuuluu.
Lapset myös lukevat aikuisen katsetta. Muistan erään lastenpsykiatrin todenneen, että lapsi odottaa vanhempansa silmät kohdatessaan valoa, joka syttyy äidin tai isän silmiin pienen tullessa näkyviin. Olen todennut lukemattomat kerrat tämän todeksi myös varhaiskasvatusmaailmassa. On sydäntä lämmittävää, kun löydän pihalla monien lasten seasta sen yhden, joka on odottanut katseeni osuvan juuri häneen, ja näen hänen kasvoilleen leviävän kirkkaan hymyn, kun silmiini syttyy se valo.
Me ihmiset kaipaamme koko elämämme tunnetta siitä, että olemassaolomme merkitsee jotain, ettemme ole näkymättömiä toisille. Työssäni Seurella olen saanut paljon iloa siitä, että saan olla mukana toteuttamassa lapsille turvallista, kehittävää ja iloista arkea. Saan osoittaa heille, että he ovat tärkeitä ja ihania, ja vastaavasti muistuttaa heitä toisten hyvin kohtelemisen tärkeydestä. Työ lasten parissa palkitsee tekijänsä.
Työ lasten parissa opettaa tunteiden merkitystä
Varhaiskasvatuksen ammattilaisen roolia on vaikea hehkuttaa liikaa. Lapsi viettää niin suuren ajan päivästään päiväkodissa, että asia on mitä merkityksellisin. Olipa lapsen suurin tarve läheisyys, sosiaalisuus, turva, leikin seikkailu, tai kaikki edellä mainitut, on aikuisen rooli valtava. Lapsi saa ensimmäisiä kokemuksiaan maailmasta kodin turvan ulkopuolella, joten on ensiarvoisen tärkeää, että kokemukset ovat mahdollisimman suurelta osin rakentavia ja lapsen hyvää kehitystä tukevia.
Joskus kotona voi olla vaikea elämäntilanne, ja vanhemmat jaksamisensa kanssa kovilla. Tällöin lapsi tarvitsee herkästi extratukea päivähoidossaan, ja kasvatuksen ammattilaisen empatialle ja herkkyydelle nähdä lapsi on kova tarve. Toisaalta opettaja tai hoitaja voi muutamalla ystävällisellä ja ymmärtävällä sanalla päivittäisessä kohtaamisessa helpottaa myös vanhemman oloa. Ystävällisyys ja lämpö ovat valttia joka kohtaamisessa. Näenkin työssäni perushoidon lisäksi valtavan tärkeänä ihmisyyden ymmärtämistä.
Lapset näyttävät tunteensa avoimesti ja toimivat herkästi myös niiden pohjalta sen kummempia miettimättä. Aikuisen tehtävä on joissakin tilanteissa auttaa lasta hillitsemään ja käsittelemään tunteitaan rakentavammin, ja toisaalta aikuinen voi saada vinkkejä siitä, kuinka tunteita voisi näyttää avoimemmin. Siinä löytyy kohta, jossa lapset oppivat aikuisilta, ja aikuiset parhaimmillaan myös lapsilta.