Olen poikien joukkueurheilun parissa toimiessani seurannut lasten erilaisia tapoja suhtautua virheiden tekemiseen. Osalla pojista on kyky tarkastella omia virheitään objektiivisesti. Virheitä tulee kaikille, mutta näiden poikien peli-intoon epäonnistumiset eivät vaikuta. Nämä ”rohkeat” pojat menevät täysillä ja epäonnistuessaan toteavat, että ”oho, ei onnistunut”. Tämän jälkeen he kokeilevat uudelleen hieman eri tavalla tai eri tilanteessa ja onnistuvat.
Sitten on toisia poikia, joiden suoritusta kalvaa epäonnistumisen pelko. Vaikka taitoja on, niitä ei uskalleta käyttää. Pelko ajaa tällaiset pojat yrittämään liian varovaisesti tai siirtämään vastuuta. Epäonnistumisen pelko johtaa siihen, että he eivät mene tilanteisiin ”voittajan asenteella”, vaan he pelaavat varman päälle tai liian varovasti. Tämä voi johtaa epäonnistumiseen ja entistä varovaisempaan peliin. Näin negatiivinen kierre on valmis.
Moka on lahja, sanotaan.
Moka on lahja, sanotaan. Miten sitten rakennetaan sellainen joukkue tai työyhteisö, missä näin voidaan rehellisesti todeta?
Itse uskon vahvasti esimerkin voimaan. Jos organisaatiohierarkian ylätasolla uskalletaan avoimesti puhua omista virheistä ja mitä niistä opittiin, siemen organisaation muuttumiseen virheistä oppivaksi organisaatioksi on kylvetty.
Tärkeää on luottamus ja psykologisen turvallisuuden tunne siitä, että virheistä voi puhua
Toinen tärkeä asia on luottamus ja psykologisen turvallisuuden tunne siitä, että virheistä voi puhua. Jaettu kokemus mokien käsittelystä oppimismielessä ja tieto siitä, että niitä ei käytetä mokailijan vahingoksi, tuo muutoksien vaatimaa turvallisuutta.
Itse uskon, että mokista oppiminen edellyttää systemaattisen virheistä oppimisen prosessin olemassaoloa. Moka pitää analysoida: Mikä oli tilanne, kun virhe tapahtui? Mitä tietoa oli käytettävissä virheen tapahtuessa? Oliko joitain ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttivat virheen toteutumiseen tai tapahtuiko jotain odottamatonta?
Joskus virheeltä näyttävä asia ei ole virhe laisinkaan. Esimerkiksi päätös on voitu tehdä vaillinaisella tiedolla ja vasta myöhemmin, uuden tiedon valossa, selviää, että asia olisi tullut päättää toisin. Voiko silloin sanoa että tehtiin virhe, vai että tehtiin paras mahdollinen päätös olemassa olevan tiedon valossa?
Jos oma moka menee tunteisiin, sen tarkastelu on vaikeaa
Virheiden objektiivinen käsittely vaatii itsetutkiskelua siitä, miten itse suhtautuu omiin mokiinsa. Jos oma moka menee voimakkaasti tunteisiin, sen tarkastelu on vaikeaa. Itse olen huomannut, että olen vielä jokseenkin huono kestämään omia mokiani. Otan mokat itseeni ja ruoskin huolella rankaani vielä senkin jälkeen, kun muut ovat mokani jo unohtaneet. Tämä johtunee persoonallisuudesta, aikaisemmista kokemuksista ja siitä mallista johon olen kasvanut.
Kaivelemaan jääneet asiat ovat liittyneet rohkeuden puutteeseen tehdä päätös silloin, kun päätökseen vaikuttavat tekijät eivät ole olleet selkeät.
Omat suurimmat mokani eivät liity niinkään tekoihin, vaan tekemättä jättämisiin. Kaivelemaan jääneet asiat ovat liittyneet rohkeuden puutteeseen tehdä päätös silloin, kun päätökseen vaikuttavat tekijät eivät ole olleet selkeät. Huonon päätöksen riski kasvaa, kun osa vaikuttavista asioista on hämärän peitossa. Olenkin aktiivisesti kehittänyt itseäni tekemään enemmän oikea-aikaisia päätöksiä silläkin riskillä, että ne eivät välttämättä lopulta osoittaudu oikeiksi päätöksiksi.
Meillä Seuressa on tiedostettu, että mokista tulisi oppia systemaattisesti. Olemme muun muassa perustaneet intraan oma tägin, #mokasin, ja kannustamme kaikkia avoimesti jakamaan omia mokiaan ja mitä niistä opittiin. Intrassa liputetut mokat eivät aina niitä merkittävimpiä ole ja moni varmasti valitsee jonkin muun tavan kertoa mokastaan.
Olemme kuitenkin oikealla tiellä. Odotan innolla sitä seuraavaa rohkeaa joka julkistaa intrassamme jonkun suuren tai muutoin häpeää tuottavan mokansa ja sen, mitä siitä voimme kollektiivisesti oppia. Kuka uskaltaa avata pelin?
Tilaa Seuren uutiskirje, niin saat noin kerran kuukaudessa tietoa valitsemiltasi aloilta sekä uusimmat työpaikkailmoituksemme.
